1992-11-19Viimeksi mentiin Volvolle
Vuoden 1991 paras business-kaupunki on Atlanta. Se on keskellä Yhdysvaltojen markkinoita, erinomaisten liikenneyhteyksien solmukohdassa. Yli kuudensadan yhdysvaltalaisen liike-elämän johtajan mukaan Atlanta on kaupunki, johon pääomat mieluiten muuttaisivat.
Atlantassa ei ole mitään muuta erikoista. Se on entinen Terminus, rautateiden päätepiste, umpikuja. Atlantassa ei ole mitään luonnollista, paitsi ahneus ja menestyksen kaipuu.
Pääomat eivät vain mittaa maailman tilaa, ne myös määrittelevät sen. Aiemmin itsenäiset taloudelliset yksiköt menettävät itsenäisyytensä rahan lähtiessä liikkeelle. Teoriassa valtiot ja kansantaloudet voivat päättää omista asioistaan, käytännössä niillä ei ole omia asioita elleivät ne noudata markkinoiden lakeja. Rahatalouden maailmasta on tullut vapaampi kuin milloinkaan, ja se on tiukemmin vapautensa vanki kuin koskaan.
Raha on alkanut siirtyä rajojen yli ja samalla muuttanut rajat ja niiden merkitykset. Politiikassa tämä rajojen murtuminen tunnustetaan, kun vaihtoehtoja ei enää ole. Euroopan yhdentymisestä ryhdytään keskustelemaan vasta, kun maailmankauppa alkaa aiheuttaa ongelmia kehittyneille kansantalouksille, paljon sen jälkeen, kun Eurooppa todellisuudessa on jo yhdistynyt.
Suomen itsenäisyyden perään huudellaan, ikäänkuin siitä voisi tehdä poliittisen päätöksen.
Kun Suomessa oli viimeksi lama ja valittavana oli vain viimeinen vaihtoehto, suomalaiset menivät Volvolle töihin.
Kun seuraava lama tulee, kun Suomesta tulee Euroopan Pohjois-Karjala, silloinkin pääomat liikkuvat. Markkinatalous hinnoittelee päät ja niiden omistajat. Euroopan Atlanta alkaa houkutella.
Siihen mennessä nuoriso on valtion ponnistuksilla opetettu kiipeämään kulttuuriesteiden yli ja elämään Euroopan korkeakoulukaupungeissa.
Ellen uskoisi, että markkinavoimat ovat sokeutensa lisäksi tyhmiä, en olisi jälleen matkalla takaisin Suomeen. Matka Havaijilta kestää yli vuorokauden. Helmikuussa se on pitkä matka.
Suomessa ei pitäisi olla mitään sijaa pääomille. Me olemme lähempänä Japania ja Kaliforniaa kuin Eurooppa, mutta pitemmän matkan takana. Matka Kaliforniasta Helsinkiin käy Keski-Euroopan kautta. Me olemme Euroopan umpikuja, luminen maisema metsään hakatulla aukiolla. Euroopan terminus.
Talouselämän johtajat siirtävät pääomansa kaupunkiin, jossa on hyvinkoulutettua työvoimaa. He haluavat olla lähellä markkinoita. He haluavat talouselämälle myönteisen ilmapiirin ja hyvin toimivan koululaitoksen. He tahtovat hyvät lentoyhteydet, edullisen kustannustason, vähän ruuhkia ja elämänlaatua.
Suurelta osin nämä asiat ovat poliittisen viisauden tulosta. Meidän on omilla teoillamme korjattava se maantieteellinen vääryys, että Suomessa on syötävä purkitettuja ananaksia.
Jostain on löydettävä lupaus ja toivo aurinkoisemmasta ajasta. Jostain on noustava viisaus, joka uskottavasti ohjaa kansantalouden tulevaisuutta paljon kauemmas kuin mihin markkinavoimat näkevät. Juuri tätä viisautta Suomesta on löydettävä enemmän kuin helpon Euroopan laiskistuttamat valtiot ymmärtävät etsiä.
Eurooppalaistumisen näköharha, tämä Suuri Illusiooni, lumoaa ja häikäisee, saa puhumaan aidan seipäistä ja routaisesta pellosta. Se tekee kadotetuista vuosikymmenistä jälleen todellisuutta. Aika ja avaruus vääristyvät, suhteellisuudentaju pettää kansakunnan. Turhanpuhujat jäävät ajatuksen vangiksi, suu auki, kuin aikoen sanoa jotain.
Kapitalismi ja teknologia ovat hävittämässä Suomen kansantalouden elinvoiman. Jos sokea usko markkinavoimiin johtaa kansantalouden rappeutumiseen, ensiksi lähtevät ne, joita eniten tarvitaan.
(Julkaistu 6.2. -92)