1995-09-22Unabomber ja hallitusohjelma Jos Suomessa olisi yksi totuus, se olisi tämä: Ainoa keino työttömyyden poistamiseksi on talouden kasvu. Maailmanpankin viimeisin analyysi kansantalouksien työllisyydestä todistaa, että työtä syntyy vain markkinataloudessa, viennin vetäessä ja kansantalouden kasvaessa. Suomessa tämä on keksitty vuosia sitten. Tätä keksintöä on jo kokeiltu käytännössä. Britit houkuttelivat viime vuonna 40 prosenttia amerikkalaisten ja japanilaisten Euroopan Unioniin tekemistä investoinneista. Määrä oli niin tuntuva, että komissio on päättänyt puuttua asiaan. Investoinneilla luotiin Ison-Britannian teollisuuteen 37 000 työpaikkaa. Kansantalouksien suhteessa Suomeen voidaan ulkomaisilla investoinneilla luoda noin neljätuhatta työpaikkaa ennenkuin komissio alkaa epäillä epäreilua peliä. Hallitusohjelman työttömyyden puolittamisen tavoite on hallituksen itselleen lähettämä aikapommi, joka räjähtää jo ennen vaalikauden loppua. Ei ole näkyvissä mitään merkkiä siitä, että hallitus pystyisi aidosti vähentämään työttömyyttä. Hallituksen ongelma on, että se on etsinyt vastausta vanhentuneeseen kysymykseen. Globaalissa taloudessa työttömyys ei poistu kasvulla. Työttömyyden poistamiseksi on nyt vain yksi vastaus, mutta vain yhden vastauksen olemassaolo kertoo, että kysymys on väärin asetettu. YK:n kehitysohjelman arvion mukaan kansantalouksien kirjanpidon ulkopuolella on globaalista tuotannosta noin 70 prosenttia. Suomalaisten yksityisestä kulutuksesta noin 60 prosenttia ei näy talouden mittareissa. Hyvinvointia luovasta ekonomiasta ja työstä suurin osa on rahatalouden ulkopuolella. Ekonomistien universumissa planeetat ikäänkuin kiertävät maapalloa ympyräradoilla, ainakin lähes kolmanneksen ajastaan. Eikä mikään teoria tietenkään voi olla täydellinen. Näkökulman vaihtaminen Markkinatalous on aatehistorian näkökulmasta ideologinen rakennelma, joka kantaa sisällään keskeisiä eurooppalaisen kulttuurin arvoja. Ne syntyivät sosiaalisen prosessin tuloksena vastauksiksi tiettyyn historialliseen tilaan ja ongelmaan, ja maailman muuttuessa ne kadottavat arvonsa ja kiinnostavuutensa. Markkinatalouden mukana saamme kaupan päälle modernin kulttuurin ytimen ja sen mukana vanhentuneen ymmärryksen siitä, mitä ovat rationaalisuus, kehitys, kasvu, taloudenhoito, tehokkuus ja työ. Toisissa ajoissa ja paikoissa tämä käsitteiden verkosto näyttäisi vain vaihtoehdolta muiden joukossa. Sisältä se näyttää todellisuuden reunaehdolta. Tämä käsitteiden kokonaisuus oli se modernin ihmisen “teknologinen maailmankuva”, josta Martin Heidegger aikanaan esitti läpitunkevan analyysinsä. Sodanjälkeisten filosofien mielestä Heidegger ei ollut oikea filosofi vaan runoilija. He yrittivät ymmärtää Heiddeggeria omasta näkökulmastaan, mikä oli mahdotonta. Heideggerin sanoman ydin oli, että on vaihdettava näkökulmaa, jotta vanhojen käsitteiden ja ratkaisumallien riittämättömyys tulisi näkyväksi. Asialla on myös käytännön merkitystä. (28.9. -95)