1994-12-05Tiedon uusi jako Tiedon tuotannosta on tulossa maailman taloutta ohjaava tekijä. Tiedon tekemiseen tarvittavat työkalut ja taidot ovat parhaillaan muuttumassa ja tiedon tuotantorakenteet hakevat uutta järjestystä. Uuden tieteen laatua ja merkitystä arvioidaan jo nyt vanhojen instituutioiden ulkopuolella. Yksi ensimmäisistä yrityksistä tiedon uusien tuotantorakenteiden ymmärtämiseksi on syntynyt tieteentutkijoiden yhteistyönä ja sen tuloksia on nyt julkaistu kirjana (The New Production of Knowledge; The Dynamics of Science and Research in Contemporary Societies, M. Gibbons, et al., SAGE 1994). Tekijöiden mukaan tieteellisen vallankumouksen jälkeen uuden tiedon lähteenä olivat erikoistuneet tutkijat, joiden työn ja tulosten laatua arvioivat saman alan auktoriteetit. Nyt uusi tieto syntyy yhä useammin vanhojen tutkimusalojen ulkopuolella. Uuden tiedon tekijät ryhmittyvät ratkaisemaan ongelmia, jotka eivät ole yhden tieteenalan ymmärrettävissä. Tiedepolitiikassa oletetaan usein, että tiede on jaettavissa perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Jälkimmäisenä pidetään esimerkiksi tuotekehitystä. Puhtaan tieteen tunnusmerkkinä on ollut totuuksien löytäminen, soveltavan tieteen on tunnistanut siitä, että tiedolla on ollut käyttöä. Gibbonsin ja kumppaneiden mukaan tiedon ekonomia ja sosiologia ovat muuttuneet niin, että tieto syntyy yhä useammin käytännön kautta ja yhteistyönä. Yksittäisen tieteenalan auktoriteetit eivät pysty tällaisen tiedon laatua ja merkitystä pätevästi arvioimaan. Se saa merkityksensä vasta soveltamisensa yhteydessä, osana tiedon ja teknologian verkkoa, jolle ihmiset löytävät erilaisia käyttötapoja. Tiedon määrällisessä kasvussa on kaksi ulottuvuutta. Toisaalta tiedon määrä lisääntyy vanhojen tutkimusalojen sisällä. Toisaalta kysymys on heterogeenisesta kasvusta: tiedon nopeasta yhdistämisestä yhä uusilla, tieteelle aiemmin tuntemattomilla tavoilla. Gunther Stent laski 60-luvun lopulla, että mikäli tiedon määrä edelleen lisääntyy eksponentiaalisesti, muutaman vuosikymmenen kuluttua olemme tilanteessa, jossa uudella tiedolla on vain olematon marginaalinen arvo. Merkittävän uuden tiedon löytäminen on yhä epätodennäköisempää ja yhteiskunnan ja rahoittajien mielestä yhä vähemmän mielenkiintoista. Stentin johtopäätös oli, että lähestymme kiihtyvällä vauhdilla kauan sitten kadotettua myyttistä kulta-aikaa. Pian olemme polynesialaisella paratiisisaarella eläviä iloisia ihmisiä, jotka poimivat ruokansa puusta ja joilla ei enää tuhansiin vuosiin ole ollut mitään mielenkiintoa lähteä seikkailemaan aavalle merelle. Stent oli ehkä väärässä. Tiedon dynamiikka on muuttumassa. Tiedon tuottamisen ja jalostamisen ymmärtämisestä on tulossa oma tieteenalansa, jonka sovellukset näkyvät pian niin koulutuksessa, tutkimuksessa kuin uuden taloudenkin ytimessä. (26.1. -95)