2002-04-10Teknologia ja yhteiskunta Tänään istuin kokouksessa, jossa komission tutkimuskeskus yritti miettiä tutkimusstrategiaansa. Paikalla oli organisaation yläkerrassa vaikuttava henkilö, joka kertoi uskovansa, että tietoyhteiskunnan tulevaisuuden ratkaisee tekniikan kehitys. Suomalaisen kulttuurin perinteitä vaalien -- ja vierailevan tutkijan vapauksin -- pyysin pienen kommentin. Teknologian tutkimuksessa on pitkään kiistelty siitä ohjaako yhteiskunnan muutosta tekniikan kehittäminen vai sen käyttö. Teknologinen determinismi -- näkemys, jonka mukaan uusi tekniikka aiheuttaa yhteiskunnallista muutosta -- on sisäänrakentunut moniin modernin yhteiskunnan kertomuksiin. Tiedättehän: James Watt keksi höyrykoneen ja sitten iski teollinen vallankumous. Innovaatiotutkijat yrittivät pitkään turhaan osoittaa, että höyrykone synnytti uuden talouden ja uuden yhteiskunnan. Nyt tiedämme, ettei teollinen yhteiskunta syntynyt ainakaan höyrykoneen keksimisen seurauksena. Höyrykone oli suuri koneaikakauden symboli, mutta tilastoista sen vaikutuksia on hämmästyttävän vaikea erottaa. Teknologian tukijat ovat pitkään tienneet tämän ja siksi teknologinen determinismi on nykyisin lähinnä osoitus sivistymättömyydestä. Barbaarit kuitenkin edelleen usein vetoavat Mooren lakeihin, jotka sanovat, että mikropiirien muistikapasiteetti ja prosessointikyky kasvavat eksponentiaalisesti. Samalla unohtuu, että mikäli Mooren lait pitävät paikkansa, niiden informaatioarvo on nolla. Ne ovat teoriasta irrallaan olevia havaintoja, joilla ei voi ennustaa mitään siitä, miksi näin tapahtuisi tai mihin mikropiirejä ehkä tulevaisuudessa käytetään. Niilla todistetaan teknologista determinismiä vaikka lakien ainoa todellinen sisältö on teknologisen determinismin uskontunnustus. Vaihtoehtoinen selitys on, että Mooren laki pitää paikkansa siksi, että mikropiireille keksitään jatkuvasti uusia käyttötapoja. Myös tällaiset kysyntää korostavat teoriat teknologian kehityksestä on järjestelmällisesti osoitettu vääriksi. Uusi teknologia ei yleensä ilmesty maailmaan siksi, että käyttäjät sitä kyselisivät. Viime aikoina ovat siis tulleet muotiin teknisen kehityksen mallit, joissa kysyntä, tarpeet ja tarjonta ovat monimutkaisissa vuorovaikutussuhteissa toisiinsa. Tuotekehityksessä ollaan siirtymässä käyttäjäkeskeisiin innovaatiomalleihin. Sekä sosiaalisesta että teknologisesta determinismistä on luovuttu. Kommenttini oli kuitenkin hieman erilainen. Tietoyhteiskunnan pullonkaula ei ole se, ettei Euroopan koteja vielä ole kytketty valokuituverkkoon. Kolmannen sukupolven puhelimia ei odotella siksi, ettei kukaan tiedä mihin niitä tarvitaan. Koko kysymys on väärin asetettu. Teknologia on ytimeltään sosiaalista eikä sitä ole olemassa irrallaan niistä käyttötavoista, jotka tekevät tekniikasta sosiaalisesti merkittävää ja merkityksellistä. Tekniikan ja yhteiskunnan erottaminen on käsitteellinen sekaannus. Juuri tästä erottelusta kiinni pitäminen on tehnyt mahdottomaksi teknologisen kehityksen ymmärtämisen. Vallankumouksia tekevät ihmiset. Jollekin kelpaa välineeksi jopa höyrykone. Mutta melkein kaikki vallankumoukset epäonnistuvat. Siksi teknologian kehittäjien ja tutkijoiden pitäisi ymmärtää vallankumousten historiaa. Ilkka Tuomi kirjoittaja työskentelee vierailevana tutkijana Euroopan komission tutkimuskeskuksen teknologian tutkimuksen yksikössä Seviljassa