2005-10-16Tehottomuutta opetukseen! Ennenvanhaan sanottiin ”natura non facit saltus”. Luonto ei tee mitään hyppyjä. Epäjatkuvuudet ovat harhaa ja maailma kehittyy hiljalleen. Koulutus on yksi julkisen sektorin suurimpia työllistäjiä ja innovaatiotalouden perusta. Oppimisen tulevaisuudesta käydään kuitenkin vähän keskustelua. Enempäänkin olisi aineksia, kun näitä luonnottomia epäjatkuvuuksia on nyt tulossa monta ja ihan rinnakkain. Globaalit tietoverkot ovat synnyttämässä koulutusbrandeja, jotka tulevat kilpailemaan kansallisten järjestelmien kanssa. Arkeen kietoutuneen sosiaalisen ja itseorganisoidun oppimisen merkitys nousee entisestään. Tuotteisiin ja palveluihin upotetaan kohta oppimisen tuki, ja pedagogisten mallien osaaminen tulee olemaan tuotekehityksessä keskeinen kilpailuetu. Kiina tulee imemään länsimaista opetuspalveluja ja opettajia, joilla se yrittää rikkoa konfutselaisen innovaatioita ja luovuutta pelkäävän koulutustraditionsa. Euroopassa demografinen muutos romahduttaa koulutustason kasvutrendit. Eikä se siihen lopu. Blogien todistuksesta on jo tullut koulutodistustusta tärkeämpiä työpaikan saamisessa. Kodin ja koulun raja murtuu tietotekniikan hajauttaessa oppimisen luokkahuoneiden ulkopuolelle ja takaisin sinne, missä lapset ja heidän vanhempansa elävät. Oppimisvaikeuksia korjataan uudella teknologialla jo varhaislapsuudessa ja kohta kai äidinmaidolla. Teini-ikäiset palaavat keskiaikaan ja opiskelevat klassista triviumia: retoriikkaa, logiikkaa ja kielioppia. Ja quadriviumia, ainakin musiikkia. Sehän on nyt pop, tämä luovan talouden kulttuurivienti. Oppimisen ammattilaisen tapaavat sanoa, että on helpompi siirtää hautausmaata kuin muuttaa koulutuksen rakenteita. Yksi yhteiskunnan avainkysymyksistä on siis se, miten koulutusjärjestelmään saataisiin lisää oppimiskykyä. Taloustieteilijä Lester Thurow väitti 1970-luvulla, että puolet koulutukseen käytetyistä rahoista pitäisi laskea defensiivisiksi kustannuksiksi samaan tapaan kuin Tämä on yksi syy sille, että koulutusjärjestelmiä on vaikea muuttaa. Koulutus on saavutettu etu niille, jotka ovat jo koulunsa käyneet. Erityisesti maissa, joissa eliitit koulutetaan omissa kouluissaan, eliittijärjestelmien muuttaminen tuhoaa sosiaalista pääomaa. Toinen syy on työsopimukset. Jos opettajan työntekoa mitataan hyväksyttyjen oppikirjojen läpikäymisellä, opetus on pakko rakentaa kirjojen varaan. Vaikea siinä on ryhtyä innovatiiviseksi ja opetusmetodien vallankumousta puuhaamaan. Innovatiivisuus edellyttää tyhjää aikaa ja vapaita resursseja. Käynnissä olevassa murroksessa koulutusjärjestelmän innovatiivisuus on kuitenkin elintärkeää. Koulutukseen pitäisi nyt saada paljon lisää tehottomuutta. Ilkka Tuomi