2000-11-26Ristiaalto Monta vuotta olemme saaneet lukea maailman lehdistöstä Suomen ihmeestä. Laman ja suurtyöttömyyden jälkimainingeissa se oli mukavaa. Internetin käyttöönotossa näytimme olevan muita maita edellä. Nuorison kännykkäkulttuuri oli maailmalla ihmetyksen aiheena. Päätöksentekijät ja vaikuttajat olivat yhtenä rintamana todistamassa, miten maasta tulee uuden ajan laboratorio. Alkavalla vuosikymmenellä Suomen tietoyhteiskunnan todellisuus mitataan. Nyt viimeisimmät tilastotiedot kertovat, että Suomi on jäämässä kehityksen kärjestä. Periferiasta on taas muutamien vuosien kuluttua tulossa periferia. Viime vuosikymmen toi mukanaan positiivisia asioita ja avasi paljon uusia mahdollisuuksia. Tietoyhteiskunnan ensimmäinen aalto pyyhkäisi Suomen yli kuitenkin poikkeuksellisessa tilanteessa. Suomi ei mennyt nurin muutoksen tuulissa, sillä se sattui jo valmiiksi olemaan polvillaan. Yhteiskunnan kriisi auttoi yhteiskunnan instituutioita löytämään muutosvoimia enemmän kuin kukaan olisi kohtuudella voinut odottaa. Tietoyhteiskunnan kehityksessä törmää kuitenkin kaksi eri suunnasta tulevaa aaltoa. Toisaalta muutosta ajaa siirtyminen osaamisen ja oppimisen yhteiskuntaan, jossa yhteiskunnan instituutioita yhä täydellisemmin läpäisevät informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden sovellukset. Tämä muutoksen aalto lähtee ja ohjautuu yhteiskunnan historiallisista instituutioista ja kulttuurista. Osa näistä historiallisista ja kulttuurisista instituutioista on kiteytynyt muotoon, jota kutsumme pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnan malliksi. Toisaalta muutosta ajaa maapalloistuminen. Sen lähtökohtana eivät ole minkään kansallisen tai alueellisen yhteiskunnan instituutiot. Maapalloistumisen prosesseja ohjaavat paremminkin sosiaalisten järjestelmien väliin syntyvät erot ja tyhjät tilat, joihin kapitalistinen tuotannon malli tarttuu muuttaakseen ne pääomiksi. Globaalin innovaatiotalouden malli toteutuu Piilaaksossa. Samalla Piilaakso näyttää, ettei kysymyksessä välttämättä ole kestävä yhteiskunnallinen malli. Suomi oli 90-luvulla Euroopan Piilaakso osittain siksi, että sekin oli kriisissä. Juuri missään muualla muutoksen voimat eivät iskeneet yhteiskunnan instituutioihin samalla voimalla ja nopeudella. Suomi pääsi kriisistä, mutta Piilaakso ei. Piilaaksossa kriisi on kulttuurin osa, ja juuri siksi ihmisten keskeisin henkilökohtainen tavoite on taloudellinen riippumattomuus ennen keski-ikää. Suomessa kriisi on helpottanut ja nyt Suomi näyttää taas siirtyvän hitaamman muutoksen aikaan. Globaalin kehityksen virta ei kuitenkaan ole kääntynyt. Suomeen tulee riskirahaa, optioita, vauhdilla kasvavia globaaleja yrityksiä, uusia arvoja ja uusia elämäntapoja. Pohjoismainen malli ajautuu ristiaallokkoon. Kun teknologia-innostus nyt laantuu ja ristiaallokko nousee, meiltä tullaan kysymään osataanko täällä pitää kehitys kurssissa ja tiedämmekö mihin olemme menossa. Jatkossa meiltä ei enää kysytä onko meillä teknologista infrastruktuuria. Sen sijaan meiltä kysytään, käytämmekö sitä johonkin. Teknologia saa merkityksensä vasta sosiaalisten käytäntöjen osana. Siksi on hyvä muistaa, että kaikki innovaatiot ovat sosiaalisia innovaatioita. Ilkka Tuomi