1992-05-12Pienestä kiinni Ihmisen ja delfiinin merkittävin ero on, ettei delfiini voi pudota. Gravitaation järjestämässä maailmassa kasvaneelle ihmiselle painovoima on itsestään selvä, osa läpinäkyvää maailmankuvan kehystä. Vain tarkkanäköisimmät havaitsijat pystyvät sen uudelleen löytämään, kun se kerran on kadotettu. Uusien ajatusten löytäminen olisi mahdotonta, ellei ihminen silloin tällöin törmäisi todellisuuteen, ellei näkymätön muuttuisi jälleen näkyväksi. Kun todellisuus luo skandaalin eikä vastaa odotuksiamme, meillä on tilaisuus oppia jotain uutta. Koettu muuttuu oivallukseksi ja oivallus käsitteellistyy. Ajatuksesta tulee työkalu, jolla maailmasta voidaan kääntää esiin uusia ulottuvuuksia. Uudet ajatukset eivät synny siitä, että ajattelijalla olisi erityinen kyky omaperäiseen ajatteluun. Ne syntyvät siitä, että joku kykenee omaperäisiin tekoihin. Omaperäiset teot saavat ihmisen törmäämään muilta näkymättömiksi jääneisiin todellisuuden piirteisiin, ja jos törmäilijä osaa olla varuillaan, hänen maailmankuvansa rikastuu. Näin käy myös organisaatioille. Innovatiivisen organisaation on jatkuvasti törmättävä todellisuuteen. Älykäs organisaatio ei kuitenkaan törmäile mielivaltaisesti. Se kykenee kehittämään ja kokeilemaan ilman, että se joutuu umpikujaan uusien ideoidensa mukana. Elinkelpoiset organisaatiot ymmärtävät säilymisen lait. Kun ympäristö muuttuu, vain muuntelukykyinen organisaatio selviytyy. Muuntelu perustuu populaatioon: jakautumaan, jossa on keskimääräisyyden lisäksi erilaisuutta. Älykäs organisaatio kykenee luomaan rikkaan populaation, joka pysyy tiiviisti yhteydessä maailmaan ja sen muuttuvaan todellisuuteen. Silti lopulta ratkaisevat yksilöt. Sotaa ei voida suunnitella eikä käydä, jos se on kiinni yhdestä miehestä. Mutta joskus se on. Yritysstrategian kauniit muodot voivat särkyä ja abstrakti objektiivisuus voi muuttua todellisuudeksi, jossa yksilöt, historialliset sattumat ja subjektiiviset maailmat kohtaavat. Suomessa on etsitty kansainvälisesti kilpailukykyistä teollisuutta ja tuotteita. Itse olen ihmetellyt asian kääntöpuolta: miten kilpailukyvyn mahdollisuus milloinkaan voi muuttua todellisuudeksi? Miten on mahdollista, että joskus syntyy tapahtumien ketjuja, joissa lukematon määrä oikeita valintoja seuraa toisiaan? Organisaatioita liikuttavat voimat eivät luonnostaan edistä uuden syntymistä. Kuten organisaatiotutkijat tietävät, uusien ajatusten elossapitäminen vaatii poikkeukselliset olosuhteet. Uudet ajatukset kuolevat nuorina, ellei niistä pidetä hyvää huolta. Tutkimusten mukaan paras elinkaaren ennustaja on ajatuksen esittäjän asema organisaation valtakoneistossa. Ihmiset tietenkin sopeutuvat. Organisaatiossa eläessään he oppivat ottamaan pieniä askeleita, vetämään henkeä niiden välillä, ja varomaan kanssakulkijoiden varpaita. Eikö siis ole ihme, että maailmasta on tullut organisaatioiden maailma, ja että juuri organisaatiot muuttavat maailmaa niin nopeasti? Ehkä tähtien asento joskus on oikea. Varmaa on vain, että kaikki on pienestä kiinni. Ilkka Tuomi