2002-08-18Paremmin, nopeammin, halvemmalla Olisiko mitään kestävää perustetta, jolla teknologian kehittäjät ja rahoittajat voisivat väittää tekevänsä jotain hyvää? Vai tekevätkö insinöörit, tutkijat ja ekonomistit vain työnsä niin hyvin kuin osaavat ja seurausten selvittely kuuluukin sitten muille? Teknologioiden kehittäminen on maailman muuttamista. Vastuu tämän muutoksen seurauksista on jotenkin mystisesti jäänyt inkvisition pimeisiin kellareihin kuin Galileon haamu. Siellä se nyt kulkee ympyrää, ilman lamppua, portaisiin kompastellen. Kehitystä on helppo määritelmän mukaan pitää hyvänä asiana. Asiat nimetään kehitykseksi ja sanotaan, että nyt ollaan menossa parempaan suuntaan. Teknologiassa ei muuta suuntaa olekaan. Kaikki insinöörien tekemä työ on kehitystä. Välillä ehkä tutkitaan parasta kehityksen suuntaa. Sitten taas ryhdytään varsinaiseen työhön. Teknologian sosiologit ovat osoittaneet, että kunkin tekniikan alan osaamiseen kuuluu siihen liittyvän arvojärjestelmän sisäistäminen. Tekniikan osaamiseen kuuluu niiden periaatteiden omaksuminen, joiden mukaan tiettyä teknistä ratkaisua pidetään parempana kuin jotain toista. Hyvä insinööri osaa heti sanoa, onko jokin ratkaisu hyvä, kömpelö, turhan monimutkainen tai muuten vain amatöörimäinen. Nyt kun tuotteita kehitetään massatuotantoon, hyvyyden kriteerit näkyvät talouden mittareiden läpi. Teknologioiden pitää olla toimivia, taloudellisia ja tehokkaasti tuotettavia. Insinöörien etiikka ja liikkeenjohdon etiikka ovat sulautuneet yhteen. Nobelin kunniaksi vuonna 1998 myönnetyn taloustieteen palkinnon saanut Amartya Sen on yksi niistä harvoista taloustieteilijöistä, jotka ovat yrittäneet löytää kytkentää oikeudenmukaisuuden ja talouden teorioiden välille. Historiallisesti taloustieteen ytimessä oli utilitarismi, jonka mukaan lisääntynyt hyvä oli hyvä asia. Hyvä tulkittiin mielihyväksi, halujen toteutumiseksi ja lisääntyneeksi kulutukseksi. Talouden kasvu oli siis kehitystä. Sen osoitti, että talouden kasvu ei mitenkään suoraan liittynyt kehitykseen. Taloudellinen utilitarismi pystynyt näkemään tulonjakoon liittyviä kysymyksiä. Taloustieteen oikeudenmukaisuuden perusta oli siinä, ettei se tehnyt eroa ihmisten välillä. Juuri siksi se ei pystynyt tätä eroa tekemään. Klassisen utilitarismin mukaan maailma on parempi paikka, jos Bill Gates voi ostaa satatuhatta hampurilaista päivässä sen sijaan, että hän voisi ostaa niitä vain sata. Jokaista tuhatta hampurilaista kohti voi yhden ihmisen antaa kuolla nälkään ilman, että asiat olisivat yhtään hullummin. Sen osoitti myös, etteivät viime vuosikymmenien merkittävimmät oikeudenmukaisuuden teoriat pystyneet tätä ongelmaa ratkaisemaan. Vaikka esimerkiksi 1970-luvulla maailmanmaineeseen noussut John Rawls yritti sovittaa yhteen kehityksen ja sen sosiaalisen jakautumisen, Senin mukaan ihmisten väliset erot olivat niin suuria, ettei kehitystä voinut mitata vain ihmisten käytössä olevilla resursseilla ja niiden jakautumisella. Senin ehdotuksen mukaan meidän pitäisi perustaa kehityksen taloustiede vapauksien varaan. Kehitys pitäisi määritellä vapauksien lisääntymisenä. Vapaudet puolestaan pitäisi ymmärtää ihmisten käytössä olevien mahdollisuuksien lisääntymisenä. Teknologinen kehitys voisi siis tarkoittaa, että ihmisten mahdollisuudet oman elämänsä valintoihin kasvavat. Tekniikan kehittäjät voisivat kysyä tapahtuuko näin todella. Ilkka Tuomi