1991-12-27Organisaation sähköjäniksenä Luultavasti ette tule kohtaamaan mademoiselle Gosselinia. Hän on kuollut ja hänen nimensä on kadonnut tietosanakirjoista ja sivistyneistön muistista. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka teki painovoiman näkyväksi, tanssimalla varpaillaan, kokonaisen minuutin. Ihmisen ja delfiinin merkittävin ero on, ettei delfiini voi pudota. Painovoima on ihmiselle vaikuttava, mutta kaikkialla läsnä. Se on näkymätön, kaikkeen toimintaan ja kokemiseen erottamatta kuuluva. Gravitaatiosta tulee itsestään selvä, osa läpinäkyvää maailmankuvan kehystä. Vain tarkkanäköisimmät havaitsijat pystyvät sen uudelleen löytämään, kun se kerran on kadotettu. Elinkelpoinen liiketoiminta perustuu omaperäiseen ajatteluun eli näkymättömän uudelleen löytämiseen. Kun ihmiset yleensä ymmärtävät vain sellaisia asioita, jotka he etukäteen tietävät, uusilla ajatuksilla on aina vaikea lapsuus. Uudet ajatukset kuolevat nuorina, ellei niistä pidetä hyvää huolta. Varpaillaan tanssivan mademoiselle Gosselinin aiheuttama sensaatio olisi ollut mahdoton ilman Newtonin painovoimateoriaa. Vuonna 1818 teatteriyleisön valistuneeseen tajuntaan oli jo muotoutunut selvä käsitys gravitaatiosta ja se oli muuttunut luonnolliseksi, hyvinhallittavaksi asiaksi. Ihmiset tiesivät tietävänsä gravitaation olemuksen. Juuri silloin Gosselin asteli näyttämölle, nousi ilmaan, ja muistutti teorian rajallisuudesta. Tanssimalla ikäänkuin gravitaatiota ei olisi ollut olemassa, hän teki sen läsnäolosta skandaalin. Gravitaatio näkyi hetken koko raskaudessaan, täydessä merkityksessään. Todellisuuden verho raottui ja hetken ihmiset katsoivat paljasta todellisuutta, aavistaen oman sokeutensa ylipääsemättömyyden. Uusien ajatusten löytäminen olisi mahdotonta, ellei ihminen pystyisi silloin tällöin törmäämään todellisuuteen. Kun todellisuus luo skandaalin eikä vastaa odotuksiamme, meillä on tilaisuus oppia jotain uutta. Näin syntyvät uudet ajatukset. Koettu muuttuu oivallukseksi ja oivallus muotoutuu ja käsitteellistyy. Ajatuksesta tulee työkalu, jolla maailmasta voidaan kääntää esiin uusia ulottuvuuksia. Uudet ajatukset eivät synny siitä, että ajattelijalla olisi erityinen kyky omaperäiseen ajatteluun. Uudet ajatukset syntyvät siitä, että joku kykenee omaperäisiin tekoihin. Omaperäiset teot saavat ihmisen törmäämään muilta näkymättömiksi jääneisiin todellisuuden piirteisiin, ja jos törmäilijä osaa olla varuillaan, hänen maailmankuvansa rikastuu. Näin käy myös taloudellista toimintaa harjoittaville organisaatioille. Innovatiivisen organisaation on jatkuvasti törmättävä todellisuuteen. Älykäs organisaatio ei kuitenkaan törmäile mielivaltaisesti. Se kykenee kehittämään ja kokeilemaan ilman, että se joutuu umpikujaan uusien ideoidensa mukana. Elinkelpoiset organisaatiot ymmärtävät säilymisen lait. Kun ympäristö muuttuu, vain muuntelukykyinen organisaatio selviytyy. Muuntelu perustuu populaatioon: jakautumaan, jossa on keskimääräisyyden lisäksi erilaisuutta. Älykäs organisaatio kykenee luomaan rikkaan populaation, joka pysyy tiiviisti yhteydessä maailmaan ja sen muuttuvaan todellisuuteen. Joskus organisaatiot unohtavat muutoksen tärkeyden. Entisistä yritysmaailman tähdistä tulee hidasliikkeisiä vanhoja koiria, jotka päiväksi löntystävät koppinsa ovelta ruokakupilleen. Silloin sähköjäniksestä voi olla apua. Pieni ja nopea sähköjänis voi loikkia laajalla alueella ja löytää ihmeellisiä maisemia. Se voi törmätä esteisiin ja tehdä ne ajoissa näkyviksi. Kun viisas organisaatio ohjaa sähköjänistä, vanhakin koira voi saada uutta vauhtia. (