1994-09-11Mikä vaihtoehto? Ihmekoe menee seuraavasti: osallistujat kuvittelevat heräävänsä aamulla ja ongelma on kuin ihmeen kautta ratkennut. Tehtävänä on kuvailla tätä parempaa maailmaa; mitä ihmiset tekevät toisin, mistä ihmeen voi nähdä tapahtuneen. Eisenhardt ja Bourgeois tekivät muutamia vuosia sitten jo klassikoiksi muodostuneita tutkimuksia strategisesta päätöksenteosta. Menestyvän yrityksen tunnusmerkkinä oli useiden toimintavaihtoehtojen nopea kehittäminen. Kun strategisten päätösten tekijöillä oli käsitys useista mahdollisista tulevaisuuksista, he pystyivät helpommin sietämään epävarmuutta ja etenemään kohti tuntematonta. Huonot yritykset sen sijaan yrittivät saada lisää tietoa vakuuttuakseen parhaimman vaihtoehdon erinomaisuudesta. Päätökset syntyivät lopulta satunnaisina paniikkiratkaisuina vaihtoehtojen käytyä vähiin. Suomen EU-keskustelussa näkyvät huonon strategian tunnusmerkit. Toistaiseksi Kyllä tai Ei on ollut kuin kysymys Jeesuksen ylösnousemuksesta: kotoisella kirkonmäellä sosiaalisesti merkittävä, ja turha ilman tulkintaa. Keskustelussa ei ole puhuttu siitä, mitä suomalaiset tekevät toisin liityttyään Eurooppaan tai jäätyään sen ulkopuolelle. Mielikuvitus on juuri ja juuri riittänyt siihen, että tuleva maailma on ymmärretty paikaksi, jossa rahat anotaan Helsingin sijasta Brysselistä ja jossa "ulkomaiset sijoitukset" ihmeellisesti ilmestyvät toistaiseksi tuntemattomiin sijoituskohteisiin kotimaista työllisyyttä parantamaan. Yksi näkökulma voisi olla sekin, ettei Suomeen edes kannata houkutella herkkäliikkeistä kansainvälistä pääomaa. Finanssikapitalisti on huono isäntä. Kansantalous tarvitsee järkeviä sijoituksia, jotka eivät marginaalisten muutosten seurauksena liiku maasta toiseen. Mikäli fundamentaaliset perusteet ovat kunnossa, pääomakapitalistit tekevät sijoituksia samalla tavoin Eurooppaan kuin sen ulkopuolellekin. Eisenhardt ja Bourgeois puhuivat vielä päätöksenteosta ja monet suomalaisetkin edelleen kuvittelevat, että yritykset ja yhteiskunnat ovat päätöksentekijöiden hierarkioita. Harvardin strategiatutkijat Eccles ja Nohria sen sijaan pitävät organisaatioita ensisijaisesti toiminnan välineinä. Heidän mukaansa "päätökset" ovat toiminnan sivuvaikutuksia. Eccelsin ja Nohrian näkökulmasta strateginen toiminta perustuu tulevaisuuden vaihtoehtojen huomioonottamiseen eikä niiden välillä tapahtuvaan valintaan. Tehokkaat johtajat elävät yleensä ilman suuria päätöksiä ja osaavat pitää vaihtoehtoja avoinna. Suomen kannalta tämä voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei meillä ole tehokkaita johtajia. Miten me voisimme tietää liittyäkö EU:hun vai ei, kun kukaan ei näytä ymmärtävän, mikä tulevaisuudessa pitäisi olla toisin? Palkkatyön asema ja kansainvälisen talouden rakenteet ovat muuttumassa, Euroopasta on tulossa väestöllinen periferia ja Suomi etenee kuin hätäjarrulla ohjattu pikajuna. Ehkä Suomesta tulisi kansainvälisempi, jos se jäisi EU:n ulkopuolelle ja sen olisi pakko etsiä vaihtoehtoja? (15.9. -94)