2005-08-27Merkitysten talous Ei tarvitse olla erityinen visionääri nähdäkseen, että maailma on murroksessa. Kapitalismi on taas siirtymässä uuteen vaiheeseen. Talouden ja kasvun logiikka on muuttumassa, ja vaikutukset tuntuvat niin yhteiskunnan rakenteissa, politiikassa, kuin ihmisten arjessakin. Klassisen talousteorian keskeinen oletus oli, että elämme maailmassa, jossa ihmisten vuorovaikutusta ohjaa resurssien niukkuus. Tässä maailmassa leipää ja leipäkoneita ei koskaan voinut olla liikaa. Teoria oli mitä realistisin. Ranskassa oli 1700-luvulla 16 nälänhätää ja lukuisia paikallisia pulavuosia. Kun Smith julkaisi kirjansa kansojen varallisuudesta, Königsbergissä kuolleisuus oli viisi kertaa suurempi kuin Suomessa nykyään. 1800-luvun alussa Ranskassa ja Saksassa ihmiset saivat ruokaa suunnilleen saman verran kuin ihmiset nyt Saharan reunalla.Vielä viime vuosisadan alussa keskimäärin 70 prosenttia ranskalaisten ravinnosta oli leipää ja perunoita. Etelä-Ranskassa ihmiset olivat laskeutuneet puista, mutta elivät pähkinöillä. Ajatus siitä, että talouden ymmärtäminen vaatii niukkuuden teoriaa, heijastuu monissa uusklassisen teorian oletuksissa. Tai paremminkin: uusklassisen teorian ydinolemus on sen oletus niukkuudesta. Esimerkiksi markkinoiden toiminta edellyttää tässä teoriassa niukkuuden tasapainoa. Historian valossa kapitalismin kehitystä olisi siis luonnollista kuvata puutteen vähenemisenä ja ihmisen etenemisenä perustarpeista kohti jotain ylevämpää. Maslown tarvehierarkia antaisi tähän lähtökohdan, ellei se olisi vain urbaani legenda ja käsitteellisesti epäonnistunut. Perustarpeet ovat ihmisille kulttuurisia, heti kun hengissä selvitään, ja usein jo ennen sitä. Niinkuin kehitystaloustieteilijä Amartya Sen on osoittanut, ulkopuolisilla tarkkailijoilla ei ole mahdollisuutta sanoa paastoavatko ihmiset siksi, ettei ruokaa ole, vai siksi, että on paaston aika. Maslown hierarkia tietenkin on joutunut vähän outoon valoon myös itsemurhapommien leimahdellessa eri puolilla palloa. Tavallaan kapitalismi ei ole muuttumassa. Siitä on vain tulossa näkyviin sen ydin. Ihmiset ovat vuorovaikutuksessa siksi, että ihminen on merkityksiä tuottava ja merkityksistä elävä eläin. Talous on yksi kulttuurin kerroksista, eikä ilman kulttuuria taloudessa olisi mitään järkeä. Taloudellinen vaihto voi tietenkin olla yksi keino maksimoida yksilön etua, mutta itse talouden ydin, kulutus, tuotanto ja ihmisten vuorovaikutus ovat sosiaalisia ja kulttuurisia prosesseja. Historiaa, ihmisten sosiaalisesti rakentunutta identiteettiä ja maailman kertomuksia ei voi hävittää talouden teoriasta ilman, että samalla häviää todellisuus. Siksi taloudessa on nyt tulossa näkyviin asioiden, tavaroiden ja kokemusten merkitys. Talous on lähestymässä sosiaalisen ydintä, kommunikaatiota. Sosiaalisten käytäntöjen eriytyneisyys, merkitysmaailmojen erilaisuus ja kulttuurinen diversifikaatio ovat tulossa näkyviksi. Globaalin maailman arvojärjestelmät törmäävät. Tässä uudessa maailmassa tarvitaan uusi kasvun, kehityksen ja tuottavuuden käsite. Siinä tarvitaan myös uutta ymmärrystä tiedon, yhteiskunnan ja teknologian olemuksesta. Kapitalismin todellisuus on sitä, mitä se on aina ollut, mutta vanhan maailman peilikuvissa pinta on jo murtunut. Ilkka Tuomi