1995-04-17Kyberherätys! Helvetin kattila on paikka, jonne lukemattomat suomalaiset ovat vuosien saatossa joutuneet. Tie käy uskon kautta. "Tahdon olla huono ja mitätön omissa silmissäni, sanokoot siitä saatana ja tekopyhät ja philosophit minulle mitä tahansa", julisti Paavo Ruotsalainen. Se, jolla usko on, voi lähettää kanssaihmisiään kattilaan. Paavon manaamana helvetin kattilaan joutui seppä Lohipoika. Kuin Juutas hän juotti Etelä-Savon herännäisiä johtavan Margareeta Högmanin rahoilla seurojen alla Paavon humalaan. Yleensä hengellisestä johtajuudesta kamppailtiin uskonmiesten kesken, kukkotappelussa, tavoitteena vastustajan henkisen selkärangan murtaminen. Ruotsalaisen sana kärsimysten takaisesta autuudesta oli tärkeä peräkylän köyhille ja onnettomille. Marshall McLuhanin virtuaalinen kylänraitti on 1960-luvulta ollut tärkeä tietoyhteiskunnan visionääreille. McLuhan ei puhunut virtuaalisten megapolien urbaaneista slummeista, rappeutuneista ytimistä eikä kirkosta globaalin kylän keskellä. Modernin kylän sosiaaliset struktuurit eivät tarvinneet maantiedettä, ilmansuuntia eivätkä kirkontorneja. Nyt Internetissä on yli 30 miljoonaa ihmistä ja kohta Internet herää. Epäsosiaalisten finninaamojen varjelemat käytöstavat joutuvat puntariin. Naiset, viihde, kaupallisuus ja totuudenlupaajat tunkevat vapauden valtakuntaan. Keinotodellisuus muuttuu todellisuudeksi. Samuel Huntingdon kirjoitti pari vuotta sitten kuuluisan artikkelinsa kultuurien törmäyksistä (The Clash of Civilizations, Foreign Affairs, Summer 1993). Huntingdonin mukaan maailman poliittisen kahtiajaon jälkeinen maailma on järjestymässä kahdeksan sivilisaation varaan. Huntingdonin ajatusta noudattaen globaalin herätysliikkeen yhtenä muotona tulee olemaan uskonnon irtautuminen maantieteestä. Hindut, muslimit, katoliset, ortodoksit ja konfutselaiset rakentavat maailmanjärjestyksensä perustalle globaalin elektronisen verkon, jonka värähtelyinä herätysliikkeiden sanomat etenevät. McLuhanin näyssä globaalisuus sen sijaan esiintyi kulttuurin satunnaisuuksista vapaana. Siinä oli jotain yleisinhimillistä, kaikille yhteistä, kuin globaalin talouden kuvitelmassa. Se oli meidän globaalisuuttamme - liberaalia, valistunutta ja protestanttista, vähän niin kuin oikea usko määritelmän mukaan on meidän uskoamme. Jos usko perustuisi uskomuksiin, maailmankylän kirkko perustuisi Chicagon globaalin etiikan julistukseen. Syksyllä 1993 Maailman Uskontojen Parlamentti hyväksyi tämän uskontojen ja eettisten maailmankatsomusten synteesin ja sen neljä pääperiaatetta. Herätysliikkeiden historia kertoo kuitenkin, että oikea oppi tarvitsee vääräuskoisia. Uskonto on sosiaalinen prosessi, jossa arvot, auktoriteetit ja puhtaus elävät tarkassa tasapainossa vastakohtiensa kanssa. Uskonto transformoituu, niinkuin talouskin. Kymmenien miljoonien ihmisten tekojen kautta molemmat muuttuvat virtuaalisiksi. Kukaan ei vielä tiedä miten. Mutta tilastollisella varmuudella sähköisen Baabelin kuorossa soi kohta taivaallinen harmonia. (20.4. -95)