2002-01-16Kosminen raha Alkuräjähdysteorian mukaan maailmankaikkeus on suljettu mutta laajeneva. Kaikki maailman partikkelit ja artikkelit vetävät toisiaan puoleensa ja hylkivät toisiaan vähän varauksistaan riippuen. Heti kun laajenevaa maailmankaikkeutta ajattelee, tekee mieli kysyä, mitä sen ulkopuolella on. Jotenkin jää käsittämättömäksi, ettei maailmanpallon ulkopuolella ole mitään, mikä liittyisi asiaan. Teoreettiselta rakenteeltaan talousteoria on samanlainen. Sekä vanha taivaita tavoitteleva kosmologia että uudempi taloudellinen maailmankuva ovat itsereferentiaalisia järjestelmiä. Ne ovat suljettuja ja täydellisiä. Kaikki liike järjestelmien sisällä tapahtuu järjestelmän sisäisten voimien ajamana. Mikään ei maailmassa liikahda maailman ulkopuolisista syistä. Juuri sitä tarkoittaa, ettei ulkopuolella ole mitään. Vanhassa kosmologiassa maailmaa pitävät koossa kaiken maailman bosonit, gravitonit ja gammakvantit. Kuten tiedämme, niitä on vähän joka väriä eikä kaikkia edes erota paljaalla silmällä. Talouden universumissa sen sijaan on vain yksi vuorovaikutuksia välittävä hiukkanen. Se esiintyy pienemmissä ja suuremmissa paketeissa, ja suuremmissa paketeissa siinä pitäisi nykyisin näkyä hologrammi. Talouden kosmoksessa raha välittää. Mutta kun vanhanajan universumi laajenee, sen laajeneminen on erilaista kuin talouden maailmassa. Vastaan ei tule mitään. Maailman laajenemista ei pysäytä edes pankkilainalla. Talous sen sijaan laajenee maailmassa, jossa jo on jotain. Talouden horisontti laajenee yli preerioiden, kartan valkoisten alueiden, kaivautuu malmioihin, kiskoo kuiville sillejä ja puhkoo reikiä öljylähteisiin. Sitten se törmää ihmisiin. Talouden teoreettisena perustana on utilitarismi. Sen mukaan kaikki arvot ovat välineellisiä. Maailman asiat ovat olemassa niiltä osin kuin niillä on käyttöä. Arvo on sitä, että jollekin on hyötyä. Kant väitti, että utilitarismi johtaa politiikan ja etiikan häviämiseen. Utilitaristisen maailman sisällä kaikki asiat ovat vain välineitä johonkin toiseen. Jotta välinearvoista päästäisiin politiikkaan ja etiikkaan, systeemiin on lisättävä ainakin yksi kiinnekohta, jolla itsessään täydellinen utilitaristinen maailma saataisiin kytkettyä ulkomaailmaan. Välineiden ääretön ketju on katkaistava ja jostain on löydyttävä päämäärä. Kantin ratkaisu oli, että ihminen on jätettävä järjestelmän ulkopuolelle. Ihmisen on oltava enemmän kuin vain väline. Klassisen taloustieteen pioneerit sen sijaan keksivät toisenlaisen kiinnekohdan ja päämäärän. Tämä päämäärä oli taloustieteen sisäinen. Voitosta tuli arvo. Välineet saivat tehtävän. Talouden kosmos sulkeutui. Nyt talouden laajentuminen törmää kulttuureihin, yhteisöihin ja ihmisiin, joilla on muitakin arvoja. Vaikka talousteorian rakenne on teoreettisesti kaunis, se ei enää toimi käytännössä. Talouden kosmoksen ytimessä istuu arvoton jumala, jolle laatu on muuttunut määräksi. Se on vähän sokea, eikä se oikein näe maailmansa rajojen tuolle puolen. Uusi talous voisi siis tarkoittaa esimerkiksi sitä, että talous taas kytketään maailmaan. Sellaisen talousteorian piirissä voisi jotenkin puhua esimerkiksi siitä, mikä tekee maailmasta merkityksellisen ja mikä on rahan arvo. Ilkka Tuomi