1999-08-06Kalifornialainen norsu Kun muuttaa Amerikan ihmemaahan, voisi kuvitella, että ihmeellisintä on se, mitä Suomessa ei ole. Taitaa olla tasan päinvastoin. Ihmeellisintä on se, mitä Suomessa on: kaikki se mikä on itsestään selvää, paitsi Suomen ulkopuolella. Suomessa puhutaan kännyköistä ja internetistä, mutta Kaliforniassa näkee, että näillä sanoilla voi olla monta tulkintaa. Ensimmäinen ajatus maahantulon jälkeen oli tietenkin, että nyt pitää hankkia kannettava puhelin. Pari päivää kauppoja kierreltyäni tulin siihen tulokseen, että kännykästä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tarjolla on enimmäkseen kolhoja kapuloita, joita ei viitsi kanniskella. Tukiasemia on niin harvassa, että kartasta pitää erikseen katsoa onnistuuko yhteys. Laskutus on niin monesta osasta koottu, ettei kustannuksista saa tolkkua. Kolikkopuhelimia on jokaisessa kadunkulmassa. Sitäpaitsi kukaan tervejärkinen ei kerro puhelinnumeroaan. Puhelin soi ilmankin parin tunnin välein, kun linjaa pitkin tulee puhelinmyyjä tarjoamaan palveluksiaan. Välillä soittaja on tietokoneen ohjaama puhesyntetisaattori. Juokse siinä nyt sitten suihkusta vastaamaan puhelimeen. Myös internet tarkoittaa täällä jotain muuta kuin Suomessa. Internet on myyntikanava, jonka suurin potentiaali on siinä, että sillä voi kerätä täydelliset tiedot ihmisten käyttäytymisestä. Yahoo ja Microsoft tietävät minusta luultavasti jo enemmän kuin tiedän itse. Täällä tietosuoja ei ole mikään ongelma, paitsi jos tietoja kerää valtio. Viranomaisten järjestämä sähköinen henkilötunnus puolestaan on käsittämätön. Samalla ihmiset vapaaehtoisesti tallettavat terveystietonsa internettiin, siltä varalta, että joku sattuisi niitä joskus tarvitsemaan. Internetin käyttö pankkiasiointiin on hankalaa yksinkertaisesti siksi, että useimmat maksut on pakko hoitaa sekillä. Sekit kulkevat postilla ympäri maata, ja koko elämäntapa on viritetty siihen. Jos haluaa tietää paljonko pankissa on rahaa, käytännössä on pidettävä vähintään kaksinkertaista kirjanpitoa tulevista, menevistä ja matkalla olevista sekeistä. Koneiston mekanismit alkavat näkyä, kun niihin tulee hiekkaa. Minulla ei esimerkiksi ole sosiaaliturvatunnusta. Ilman sosiaaliturvatunnusta en voi saada Kalifornian ajokorttia. Ilman sosiaaliturvatunnusta ja ajokortin numeroa olen kaikille yhteiskunnan rutiineille poikkeus. Sekkini näyttävät epäilyttäviltä. Pankkitiliäni ei voi liittää maksupalveluun. Vakuutusyhtiöt kieltäytyvät antamasta minulle autovakuutusta. Jos haluan maksaa sähkön ja kaasun, minun on mentävä kuulusteltavaksi paikalliseen toimistoon, ja maksettava takuut siitä, että laskut hoidetaan. Tavalliset asiat ovat vähän kuin intialainen norsu. Yhden sokean mielestä norsu on neljä valtavaa pilaria. Toisen mielestä se on suunnaton letku. Kolmannen mukaan se on pitkä naru, jossa on vähän harjaksia päässä. Perspektiivi riippuu siitä, mistä päästä asiaa lähestyy. Jokainen kulttuuri täynnä rutiineja, jotka ovat niin täydellisesti sisäistyneet yhteiskunnan toimintaan, että niitä voidaan pitää itsestäänselvinä. Ne muuttuvat näkymättömiksi. Vasta kun rutiini murtuu, se tulee näkyväksi. Silloin voi seisoskella ruokakaupassa leipähyllyn ääressä parikymmentä minuuttia ihmettelemässä, miten näitä lukemattomia muovikassin kokoisia paketteja on tarkoitus käyttää. Ja miten ihmeessä ne pysyvät hengissä kuukausitolkulla. Ilkka Tuomi Kirjoittaja työskentelee vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.